Juhannusyön seikkailu

Kolme lomaviikkoa takana ja neljättä ollaan kovaa vauhtia huristelemassa. Juhannuskin tuli ja meni. Tavalliseen tapaan aloin noin viikko ennen itse juhlaa miettimään, miten sen viettäisin. Päädyin kuitenkin helpoimpaan ratkaisuun eli jäin kotiin. Ajattelin, että siinä säästää sekä rahaa että energiaa, joita kumpaakin tarvitaan reilusti viikon päästä eli seuraavana viikonloppuna reissussa. Osoittautuikin lopulta ihan hyväksi valinnaksi jäädä kotiin, koska sain yllättäen kylään yövieraan, joka oli myös aluksi ajatellut viettää juhannuksensa kotona, kuulemma nukkuen. No nukkuminen taisi jäädä haaveeksi, nimittäin valvottiin asuntovaunussa aamuyöhön asti ja käytiin pienellä yöllisellä seikkailullakin katsomassa auringonnousua ja ottamassa kuvia usvaisella pellolla.



Meidän "seikkailu" lähti siitä, kun katsoin asuntovaunun ikkunasta auringonnousun punaamaa taivasta ja ehdotin, että lähdettäisiin katsomaan sitä tarkemmin, ehkä ottamaan muutama kuvakin. Sainkin raahattua väsyneen ystäväni pihalle vilttiin kääriytyneenä. Meidän oli tarkoitus kävellä vain pari sataa metriä yhteen suuntaan ja palata sitten takaisin, mutta auringonnousu katosikin puiden taakse meidän yrittäessä nähdä sitä paremmin. Käveltiin lisää, kunnes nähtiin kauempana pellolla usvaa. Innostuttiin lähtemään sinne ottamaan kuvia, vaikka meidän varusteet eivät olleet ollenkaan suunnitellut siihen tarkoitukseen. Kummallakin oli jaloissa kroksit ja muutenkin vaatetus oli just sen näköistä, että oltiin karattu asuntovaunusta keskellä yötä. Tällaisissa tilanteissa on kuitenkin hyvä unohtaa kaikki turhamaisuus ja keskittyä nauttimaan hetkestä.

Pellolla avautui kaunis usvainen maisema, ja mikä parasta auringonnousu näkyi vihdoin kunnolla! Räpsittiin kummastakin kuvia, kunnes lähdettiin märin sukin väsyneinä, mutta tyytyväisinä kohti asuntovaunun pehmoista petiä. Yökaverini, joka omistaa hyvät unenlahjat, nukahti saman tien ja minä vähän myöhemmin muutaman tunnin päästä, kun olin ensin käynyt sisällä vessassa ja hakemassa kuivat villasukat lämmittämään jäisiä varpaitani.







Minulla oli ainakin mukava juhannus, juuri sopivan rauhallinen ja rento. Kiitos siitä Marialle! Oikeastaan en odottanut juhannukselta juuri mitään, vaan päätin ottaa vastaan kaiken, mitä se tarjoaa on se sitten kivaa tai tylsää ja se tarjosi tällä kertaa jotain kivaa.

- Mirjam

Ps. Näitä juhannuksena otettuja kuvia tulee joskus myöhemmin lisää.

Tarina kesäpäivästä, jolla oli onnellinen loppu

Nyt kerron tarinan, jolla on onnellinen loppu. On ehkä vähän hassua kertoa heti alussa tarinan loppuratkaisu, mutta se on oikeastaan syy miksi edes kirjoitan tämän koko tarinan, joten haluan siksi paljastaa sen heti.



Aamulla tyttö heräsi ensimmäisen kerran nähtyään painajaista, jossa helikopteri lenteli hänen kotitalonsa ikkunoiden ohi yrittäen napata hänet mukaansa ja samaan aikaan tyttö piileskelin pöydän alla kylmissään ja peloissaan. Tyttö olisi halunnut nähdä miten lopulta käy, mutta uni haihtui kuitenkin nopeasti ja hän torkkui vain kevyttä unta siihen asti, kunnes nousi yhdentoista aikaan aamupäivällä.

Tytön päivä vaikutti aluksi ihan tavalliselta kesälomapäivältä kotona, mutta pian hän huomasi olevansa tavallista apeammalla mielellä. Hän oli jo edellisenä päivänä ollut todella tylsistynyt ja hän tiesi, että tästä päivästä tulisi samanlainen, joten tytön asenne uutta päivää kohtaan oli hyvin turhautunut: "taas yksi päivä", hän ajatteli masentuneena. Pitkäaikainen joutenolo ei vain sopinut tytölle ollenkaan. Tyttö kulki koko päivän masentunein mielin pienissä askareissa ympäri kotia ja välillä pysähtyi miettimään kohtaloaan, joka oli olla lähes koko kesä kotona muiden ollessa tienaamassa kesätyöpaikoissaan. Hänen mielessään vallitsi lamaannus, joka esti tarttumasta edes niihin vähäisiin vaihtoehtoihin tehdä jotakin mukavaa, mitä hänellä olisi ollut ehkä tarjolla.



Lopulta tyttö pakeni huoneeseensa, asetteli tyynyt mukavasti sängylle, avasi tietokoneen ja katseli videoita muiden ihmisten elämästä. Siinä unohtui hetkeksi hänen omat murheensa, ja hän nousi muutaman tunnin päästä huomattavasti kohentuneella mielialalla.

Tytön äiti muistutti kaupasta tultuaan, että siellä juhlitaan remontin päättymistä monenlaisilla tarjouksilla. Tyttö päätti lähteä ostamaan pikkuisen naposteltavaa piristämään elämää ja samalla käymään pienellä kävelylenkillä. Hän vaihtoi ylleen kesäiset kaupunkivaatteet ja lähti matkaan. Hän nautiskeli lämpimästä kesäpäivästä kävellessään hameessa ja topissa, laukku olalla heilahdellen kohti kauppaa.



Saapuessaan kauppaan tyttöä vastassa olivat kaupan tarjoamat kakkukahvit ja hänen ystävänsä, joka oli yllättäen sattunut samaan aikaan ostoksille, mutta oli jo kassalla lähdössä kotiinsa. Hän kuitenkin huomasi tytön ja tuli moikkaamaan. Tyttö oli todella iloinen nähdessään hänet ankean päivän jälkeen. Tyttö sai lopulta houkuteltua ystävänsä, ahkeran ja väsyneen kesätyöntekijän, seurakseen vähäksi aikaa.

Ystävykset menivät pariksi tunniksi läheiseen puistoon istumaan ja vaihtamaan kuulumisia. Kotiin kävellessään tyttö mietti, miten saattoikin käydä niin hyvin, että he sattumalta tapasivat juuri tänään, kun kaikki tuntui olevan huonosti. Tyttö mietti, että ehkä sittenkin kannattaa uskoa ihmeisiin. Tyttö oli jo ehtinyt tuomita päivän ihan huonoksi, mutta siitä tulikin lopulta hyvä!



Tytön astellessa onnellisena kotiaan kohti, ampiainen hyökkäsi yhtäkkiä hänen kimppuunsa. Hän ei mitenkään malttanut pysyä paikoillaan, vaikka oli monta kertaa kuullut, että niin kuuluisi toimia. Tyttö juoksi viimeiset kolmesataa metriä kovaa vauhtia kotiinsa ja selvisikin perille hengästyneenä, mutta ilman pistoksia. Kaikki oli siis lopulta hyvin, ja tyttö oli iloinen kesästä, ystävistään ja linnun laulusta, joka kuului ulkoa, tytön istuessa illalla huoneessaan ikkuna auki.

Se tyttö olin minä.

- Mirjam

Lukemista osa 1 - VALO VALTAMEREN YLLÄ

Rakastan uppoutua kirjojen maailmaan. Siellä oppii paljon uutta ihmisistä, elämästä ja maailmasta. Kirjojen lukeminen on mielestäni paras harrastus, mikä ihmisellä voi olla, koska se on samalla mukavaa ja kehittävää tekemistä. Jokainen on varmaan kuullut puhuttavan lukemisen hyödyistä. Siitä, miten se vaikuttaa sanavaraston laajuuteen, yleissivistykseen ja vaikka mihin muuhun. Siksi haluan kannustaa jokaista tarttumaan kesän aikana ainakin yhteen kirjaan ja lukemaan sen alusta loppuun.

Minulla tulee kouluaikana luettua oikeastaan vain koulusta annettuja lukutehtäviä, koska ei ole muka aikaa. Lomalla menen kuitenkin aina kirjastoon etsimään uutta luettavaa. Monesti kun astun kirjaston ovesta sisään, minulla ei ole mitään tietoa, mitä aion lainata. On todella vaikeaa valita sieltä tuhansien kirjojen joukosta muutama mielenkiintoisen näköinen kirja kannen perusteella ja toivoa niiden olevan hyviä. Kuulostaako tutulta? Uskoisin, että varmaan monella muullakin on sama ongelma kuin minulla, että niitä hyviä kirjoja on vaikea löytää. Siksi aloitankin uuden postaussarjan nimeltään Lukemista. Olisi kiva, jos joku inspiroituisi lukemaan jonkun saman kirjan kuin minä ja kertoisi siitä vaikka kokemuksiakin. Myös minulle saa ehdottaa kirjoja, joita kannattaisi lukea!



Yleensä käännyn isosiskoni puoleen, kun kaipaan apua kirjan valinnassa, koska hänellä on melko samanlainen kirjamaku kuin minulla. Tällä kertaa kysyin kuitenkin äidiltä lukuvinkkiä ja hän suositteli minulle muun muassa M.L. Stedmanin kirjaa Valo valtameren yllä. Luin 422 sivuisen kirjan parissa päivässä. Loppupuolella kirja muuttui niin jännittäväksi, että minun oli pakko lukea se loppuun asti huolimatta siitä, että kello oli jo reilusti aamuyön puolella. Kirja oli siis todella mukaansatempaava. Valo valtameren yllä - yksi lapsi, kaksi äitiä... Kirja on maailmanlaajuinen mestariteos.

Kirja kertoo Tomista ja Isabelista, jotka elävät majakkasaarella Australian rannikolla eristyksissä muusta maailmasta. Saarelle kulkee huoltoalus kolmen kuukauden välein ja kaupungissa saaren asukkaat pääsevät käymään muutaman vuoden välein. Arki saarella etenee tasaisesti päivästä toiseen, kunnes rannalla tapahtunut haaksirikko ja virheellistä tietoa antava sähkösanoma rannikolle muuttavat Tomin ja Isabelin elämän peruuttamattomasti. Molemmat tarkoittavat vain hyvää, mutta valheen paljastuessa vuosien päästä äidinrakkauden ja oikeudenmukaisuuden rajoja koetellaan.

Tom on sodasta palannut, tunnollinen majakan vartija. Hän sytyttää majakan valon joka ilta ja sammuttaa sen jokainen aamu. Hän merkitsee majakan päiväkirjaan kaikki saaren merkittävät tapahtumat sääolosuhteista rantaan ajautuneisiin esineisiin ja pitää kirjaa jokaisesta saarella olevasta tavarasta. Valhe painaakin tunnollisen Tomin mielessä jatkuvasti. Tom kuitenkin rakastaa Isabelia niin paljon, että haluaa tehdä kaikkensa säilyttääkseen Isabelin onnen.

Isabel on nuori ja eloisa majakanvarijan vaimo. Hän luopui kaikesta muusta muuttaakseen Tomin kanssa majakkasaarelle. Isabel on kuin luotu äidiksi, mutta hän kärsii keskenmenoista, eikä voi saada omaa lasta. Äidinrakkaus saa Isabelin säilyttämään valheen, vaikka hän samalla tietää jonkun toisen kärsivän toiminnastaan.

Valo valtameren yllä -kirja on koskettava kertomus rakkauden ja oikeudenmukaisuuden taistelusta. Kumpi lopulta voittaa? Voiko rakkauden varjolla tehdä vääryyttä ja mitä siitä seuraa? Syntyykö siitä lopulta vain kipua? Joidenkin asioiden syvemmän merkityksen ymmärtää luultavasti paremmin, jos on itse äiti, mutta kirjalla on silti paljon annettavaa jokaisenlaiselle lukijalle.

Mietin monta kertaa kirjaa lukiessani, kuinka suuren työn kirjailija on tehnyt kirjansa eteen. Se sisältää niin paljon erilaisia elämänpolkuja, jotka kirjailija on punonut yhteen monenlaisten yhteensattumien kautta ja kaikella tapahtuneella on oma merkityksensä juonen kannalta. Lukijaa pidetään viimeisiin hetkiin asti jännityksessä, miten tilanne ratkeaa.

- Mirjam

Kesäblogi

Olen jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni ajatusta blogin pitämisestä tämän kesän ajan. Minulla on paljon vapaapäivä tänä kesänä, joten miksi en käyttäisi niistä osan kirjoittamiseen ja kuvaamiseen! Haluaisin samalla kehittyä kirjoittamisessa myös koulua ajatellen. Äidinkieli on ehdottomasti lempiaineitani lukiossa ja haluaisin siksi myös panostaa siihen erityisen paljon. Lukiossa kirjoitetaan muutenkin paljon esseitä ja muita vastaavia, joten hyvän kirjoitustaidon hallitseminen ei ole ollenkaan pahitteeksi.

Tämä blogi saattaa olla joillekin jo ennestään tuttu, koska olen postaillut tänne samaan blogiin aiemminkin. Vähän alle vuosi sitten kirjoitin viimeisen postaukseni kolmen vuoden bloggailun päätteeksi. En kirjoittanut silloin hyvästejä, koska en oikeastaan päättänyt lopettaa bloggaamista, vaan se jäi melko itsestään kouluarjen alettua. Talvella bloggaaminen ei tuntunut ajankohtaiselta, koska koulu täytti ajatukset melkein kokonaan. Tästä syystä mieleeni tuli perustaa tämä kesäblogi. Nyt on enemmän aikaa ajatella ja varsinkin kirjoittaa niitä ajatuksia sanoiksi. Myös valokuvaamiseen on intoa, joten toivotaan, että tästä syntyisi jotain hyvää. Tervetuloa, toivottavasti viihdyt!










Isosiskoni oli tämän kevään ylioppilas ja juhlimme häntä viikko sitten lauantaina. Kuvattiin juhlien jälkeisen päivän iltana auringon laskiessa yo-kuvia, joista tämä on oma suosikkini. Tuolla rannalla oli ihanan rauhallinen tunnelma, ja valo oli myös melko täydellinen.

- Mirjam